Takkuja

Vajaakorvaisella ei kummoista muutosta lääkityksestä, tänäänkin oli valtavat takut lapojen kohdalla rapsuttelun seurauksena. Toivottavasti lääkitys nyt tepsisi ja päästäisiin vaivasta. Ilo muuten painoi eläinlääkärissä 3,8kg eli painoa on liikaa, no tuntee sen käsiinkin että semmonen pallukka on. Varsinkin takavartalostaan. Ilolla jotenkin nappularuokavalio iskee tuonne vatsan seutuville, siitä tulee semmoinen kova pallukka. Kai nappula ruoka jotenkin turvottaa sitä. Liikuntakin on vähentynyt, kun ne Naomin kanssa keskittyvät biitsikauteen ja rusketuksen saamiseen.

Unilla ja Pupulla menee sitä vastoin kovaa. Pihalla ollessa meno on lähes tauotonta, mutta sisällä sitten onkin vain köllötteleviä koiria. Uni on lähes sisäsiisti, yhtenä päivänä tosin nätisti liritteli keittiön lattialle, kun terassin portti oli kiinni, oma mokani. Papereita meillä ei ole enää ollenkaan lattialla.

Jouduin ottamaan Pupulta huput pois, sen kaula ja niska oli ihan takuilla . Nyt sitten oli mietittävä kumpi on tärkeämpää, niskatukka vai korvat, no päädyin niskatukkaan. Korvat ovatkin nyt sitten paketoimattomina. Ehkä kun nuo hampaat on vaihtunut, päästään taas paketoimaan…

Vajaakorvan salaisuus ratkesi

Pikaisesti kirjoittelen, että vajaakorvaisen koiran salaisuus ratkesi. Kaulalla oli tänään takut, jotka kielivät rapsutuksesta. Eläinlääkäri otti näytteet korvista syvältä ja molemmista korvista löytyi bakteeria. ELikkäs Ilppa sai antibioottikuurin.

Kokoero ja vajaakorvainen sekä sänkyongelmia

Ei ole enää paljoa kokoeroa Unilla ja Pupulla muutenkaan, mutta Pupuhan onkin pienivartaloinen muutenkin. Pihalla on paineltu eilen ja tänään. Tänään vaan tuloksena oli rapakasaisia koiria, kun ennustuksista huolimatta aamusta tuli vettä niskaan.

Tämän takia Pupulla on huppu. Heti kun kokeilin ilman, niin eikös yks pikkupiru roikkunut korvapampuloissa, jollei muuten niin perässä kyljellään raahautuen…

Ilolla on joku vamma. Kutsumme sitä vajaakorvaiseksi, sillä se roikottaa oikeaa korvaansa. Korva ei ole kipeä, se on puhdas eikä siinä näy mitään tulehduksen merkkejä ja silti se roikkuu alempana kuin toinen korva. Kun pesin Ilon, harvensin korvakarvojakin varmuudeksi, jos vaikka ne ois painanut korvaa mutta ei… Maanantaina menee osa koirista rokotuksiin, niin kiikutan Ilon mukana, että mikä ihme sen tuohon korvaan on voinut iskeä. Todella mystinen…

Molemmat korvat hörössä, takana oleva oikea korva ei nouse samalle korkeudelle kuin vasen.

Söpöilyä (oli muuten vaikea kuvata vajaakorva kuvia, koska koira ei suostunut nostamaan tietenkään sillä hetkellä kumpaakaan )

Naomi pirulainen on keksinyt erittäin huonon tavan enkä käsitä miksi! Se nimittäin kakkaa ja pissaa Janin sänkyyn jos silmä välttää… Se on ollut täysin sisäsiisti ja nyt tekee näin. En tiiä mikä on muuttunut niin, että yhtäkkiä alkaa tuollaista tekemään. Vaihdoin jo ruuankin takaisin Purinan normaaliruokaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Nyt Naomia vahditaan haukan lailla ja kuljetan sitä mukanani, ettei se jää kaksin sängyn kanssa.

Pienestä iso…

Harjakoirien näyttelyharjoituksissa ja paino

Eilen oltiin harjakoirien näyttelyharjoituksissa. Mukana oli Uni ja Naomi. Naomi oli opettamassa Unille miten porukassa käyttäydytään. Naomi kun on viilipyttymäisellä käytöksellään hyvä roolimalli. Naomia ei huvittanut, Ossi yritti ja yritti sitä saada menemään, mutta Naomista oli aivan älytöntä juosta nurmikolta. Paitsi silloin kun Päivi kokeili miten se kulkisi ja lahjoi Naomin nakeilla, kyllähän nakkien takia aina voi liikkua . Uni sen sijaan meni ja ihan liikaa. Pitää varmaan välillä harjoitella tuota juoksutusta, nyt se oli hyppy, pomppu, loikka sekä maan haistelua. Hetkittäin jopa kulki, mutta intoutui niin pienistä ystävistään. Esirtyisesti Päivin Sirius Musta oli suosikki. Siriuksen kanssa Uni peuhasi ja paini. Siriuksella oli kyllä ihan muut mielessä, mutta Unia se ei haitannut. Aivan sekopäisiä kuvia tuli näistä kahdesta…

Moi mä oon Sirius…

Leikiksä mun kaa?

Joo, kato mä osaan seota näin hienosti…

Mut kato, meikä vetää tyylillä…

Pöö!

Tota… (musta nuo oli kyllä kokoajan toisinpäin….)

Mua ei huvita, tääl on heinikkoa…

Punnasin Unin tänään, painoa oli hurjat 13kg ja minusta koira ei ole yhtään liian lihava, liikkuu ja juokseekin tauotta. Paljon painoa on kyllä siihen nähden, että Uni on huomenna 16viikkoa ja Pupu painaa nyt aikuisena vain 17kg! Unista tulee jättiläinen… Etenkin kun suurin kasvuvaihe on vielä edessä.

Pitää varmaan koputtaa puuta, mutta pissavahinkoja tulee Unilta erittäin vähän enää sisälle. Toki vaikutttaa, että ovi on auki, mutta että älyää mennä siitä vielä uloskin asioilleen. No yleensä kun olen kirjoittanut tämän, tulee muutos huonompaan .

Liikettä ja näyttelyharjoituksia

Laitoin lapset tänään töihin ja liikuttamaan Unia että saisin kuvattua. No sen jälkeen lapset halusivat leikkiä koiranäyttelyä. Pupu hieman vei nuorimmaista mennessään, mutta seisotus sujui rutiinilla. Pupulla ei ollut nokan koputtamista, kun poika vetäisi sen seisomaan.

Harjakoirat temppusivat pojille ensin ja oisit vaan halunneet mamman luo. Mutta kun pojat haki nappuloita nameiksi, niin alkoi harjakoiratkin liikkua. Ehkä näistä saadaan äidille apuhadlerit kehiin.

Pupu ilmottu Poriin 2.8. ja Uni Helsinkiin pentunäyttelyyn 9.8.

Pupu kuopuksen otteessa.

Huomaa oikeaoppinen hihnan kiertäminen kaulalle, kun seisottaa kyykyssä.

Se ois 15vk

Uni nimittäis ja tässä ois taas kasvukuvia pikkuneidistä…

Tänään se tuli…

…syyllinen. Kaunis sinikukkainen talouspaperi kera sulamattomien voikukkien. Eli syylliseksi voi melkein julistaa vierasesineestä johtunut maha-suolitulehdus. Näitähän meillä on ollut ennenkin…

Parempaan päin

Pupu voi jo paremmin. Tänään hain lääkkeet, antibiootin, oksennuksen estolääkkeen sekä vatsalääkkeen. Sekä tietysti vielä parafiiniöljy. Maha on toiminut hyvin, eikä tuloksena ole tullut mitään kuulumatonta. Hieman neiti on riippuvainen perässäni, eikä oikein jaksa Unin hörhöilyjä. Niimpä olen antanut sille rauhaa pitämällä sitä Unin kanssa eri paikoissa. Mutta voiton puolella selvästi ollaan.

Eläinlääkäri mainitsi Addisonintaudin yhtenä mahdollisuutena näin rajuun reaktioon. Mietinkin, pitäisikö sekin tutkia varmuuden vuoksi samalla kun kontrolliverikokeet otetaan. Se  nimittäin tutkitaan myös verikokeella. Joskaan Pupun eilen saamat hyvät arvot tosin eivät viittaa siihen.

Tänään on Pupun heikot hetket pyörineet mielessä. Sitä miettii, miten sitä ei meinaa ensin uskoa silmiään. “Näin varmasti väärin, kohta se jo kirmaa” ja odottaa, että koira palautuisi taikaiskusta omaksi itsekseen, että jalkojen alta meno olisi ollut vain liukasta lattiaa. Sitten kun aivot käsittävät, että ei hemmetti, tässä on tosi kyseessä, kaipaisi ambulanssia ja ammattitaitoista henkilökuntaa (kuten lapseni kanssa aikanaan sai huomata sen avun arvokkuuden). Nyt ei voinut kuin avuttomana yrittää jotain, kun ei tiennyt mikä oli…

Tuolla tapahtuu, jotain enkä mä pääse. Uni ei siis enää mahdu, siitä mistä pentuna mentiin heittämällä.

Hei sisko, mä haluun olla yhtä iso kuin sä.

Harjoitusta tennispallon kanssa.

‘
Rauhallisempaa juhannusta kaikille!

Seuraava sivu »