Helsingin näyttely
Tänään oli näyttely Helsingissä, Tuomarinkartanon vinttikoira radalla. Sain jännittää koko aamun ja näyttelyssä olon, että alkaako sataa vettä taivaan täydeltä, mutta onnekseni sade alkoi vasta kun oltiin kotona. Pitkästä aikaa kehän pohjana oli myös nurmikko, joten mietin miten jätkä menee, kun osa koirista näytti hyppivän ja pomppivan kevään ekaa nurmikkonäyttelyä.
Tuomarina oli edesmenneen Pilvi koiramme kasvattaja Tiina Taulos, mutta eipä sillä varmasti ollut merkitystä, jos edes muisti meitä. Jekku toimi kehässä tasaisen varmasti, mitä nyt namit ei meinaa maistua näyttelypaikalla, kun on niin paljon muuta. Jälleen kerran sijoitumme Edi harjakoiran taakse, ollen junioriluokan kakkosia. Nyt saimme SA:n (serfikaatin arvoinen), joka on pääsylippu paras uros kehään. Sieltä meidät käteltiin sitten heti ulos. Tuomari tykkäsi koirasta, mutta häntää moitti, se on aivan liian kippura.
Kohdalleni osui myös ceskyterrierin 5kk pentu. Tuota rotuahan olen mietiskellyt yhtenä vaihtoehtona. Koira oli kyllä tosi söpö, mutta harvoin tuollaiset 5kk ikäiset kauheen ällöjä ovat. Rotuna tuo on aika Naomimainen ja tykkään erityisesti päästä, joka muistuttaa lapsuuden ystäväni kääpiösnautseri Serin päätä. Löysin youtubesta videon, jossa ihan samantyylinen pentu LINKKI. Tässä kuvassa aikuinen LINKKI. Silloin kun Ilo oli kuollut, niin yritin etsiä tälläistä pentua, mutta näitä syntyy niin harvoin, että pentuja ei ollut, eikä ollut tulossakaan.
Tuomari Tiina Taulos
Erinomaiset mittasuhteet, vahva pää, alaleuka saisi olla voimakkaampi, ikäisekseen erinomaisesti kehittynyt runko, tasapainoisesti kulmautunut, matala kinner, turhan tiukka häntä, liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella.
ERI, SA, JUK-2
Kameraa ei jälleen ollut mukana, mutta kameroita näkyi kehän laidalla. Saapa nähdä onko Jekku osunut linssin taakse. Tampereen näyttelyn sivuun sainkin yhden kuvan ja videon Jekun äidistä kehässä LINKKI.
Piha remontissa
Pihamme koki pientä myllerrystä kun useita puita, mm. kaksi isoa koivua kaadettiin. Siksi aikaa piti aidat ottaa osittain pois ja ei niitä ihan heti takaisin saatukkaan. Pupu onkin joutunut aika paljon pihalla istumaan flexissä ja Jekkukin aika usein hihnassa, sillä jos (ja kun) naapurit menevät ohi, niin siihen suuntaan ei ole aitaa pysäyttämässä kaksikkoa. No ollaankin käyty sitten puistossa juoksemassa, jotta saa edes vähän revitellä ja leikkiä. Pupu vaan leikkii paimenkoiraa ja sen päätehtävä omasta mielestä on paimentaa liian kauas mennyttä Jekkua takaisin päin. Jekku tietää jo pinkoa takaisin viereeni turvaan, jos Pupu on tuolla päällä. Pölhö lintukoira ei edes huomaa puiston sorsia, kun on niin paljon muuta touhotettavaa. Ja jos olisi huomannutkin, niin tuskin olisi reagoinut, kun fasaanitkaan ei saa Pupulla mitään sydämentykytyksiä. Jekku sen sijaan katsele lintujakin, mutta mitään hirmu suurta saalistajaa ei ole siinä herännyt.
Huomenna Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle näyttelyyn kisaamaan 34 harjakoiran kesken. Ja sunnuntaina Riihimäelle, jossa 26 harjakoiraa.
Puita pitkin poikin.
Ihana lämmin ilma, kaunista, kevyt tuuli ja koivikko, voiko koivuallergikolle olla parempaa paikkaa :D
Mikä ihmeen irtojalka tolla on? Venyy aikamoisesti. 
Jekku varautuu jo Pupun paimennusyritykseen
Vuhuu, täältä tullaaaaaaaan!
Pieni hahmo lasioven takana…
Eilen oltiin saunassa ja huomasin pienen koirahahmon hiipineen lasioven taakse. Oletin heti sen olevan Jekun, joka ei halua jättää “mamiaan”, mutta havaitsimmekin sen Naomiksi. Ei muuta kuin kysymys, tuutko saunomaan ja Naomi sukelsi oven alitse saunaan. Autoin neidin lauteille ja siinä se sitten köllötteli saunan lämpimässä. ensin ajattelin, että saa varmaan sydänkohtauksen kuumasta, mutta sitten tuli mieleen, että ihan sama, antaa koiran nyt nauttia, kun vielä voi. Naomi olisi varmasti jäänyt vielä saunan lämpöön, mutta meidän lähtiessä nostin senkin pois. Aikaisemmin Naomi kävi useammin saunassa, täällä asuessa ei ole tainnut olla kuin kerran reilu vuosi sitten.
Naomia katsoo ja käsittelee nyt ihan eri tavalla, kun tietää, että aika voi olla vähissä. Jotenkin haluaa tarjota sill paljon yhteistä aikaa, kun ei se enää lenkeillekkään pääse. Koulusta haku reissullekkin se lähtee autoon mielellään, vaikka ennen inhosi autoilua. Nyt saa sillä tavalla vähän vaihtelua ja virikkeitä elämäänsä. Äitienpäivä kyläilyllä anopilla, naomi oli myös mukana. Voihan se olla, että onkin tuossa vuosia, mutta sitä ei vielä tiedä… Odottavan aika on pitkä, tällä viikolla eläinlääkäreiden pitäisi soittaa lääkityksestä ja tuosta kasvaimesta…
Manta trimmattavana
Joskus aikasemmin on blogissa ollut mainintaa trimmaamastani Manta toyvillakoirasta. No Mantalla oli edessä kuvausreissu ja tarvittiin taas trimmiä. Tarkoituksena oli tehdä vähän leijonaleikkausta. Odottelin vähän kauhulla mitä tuleman piti, sillä neiti pisti viimeksi todella hanakasti vastaan ja jouduin aikalailla ajelemaan, kun oli niin huopatakussa eikä haluttu kiusata vanhaa kotikoira rouvaa. No nyt aluksi tuli pisut syliin, kun nappasin neidin pöydälle, mutta sitten kun trimmasin, neiti olikin ihan ihmeen nätisti. Antoi leikata ihan rauhassa, käännellä ja väännellä. Turkki oli kiharainen, joten ihan priimaa ei saanut, mutta nyt ihanasti lähes takuton, joten ei tarvinnut ajaa mitään kohtaa kokonaan pois. Neiti sai skandinaavista leijonaa mukailevan pentuleijonan. Jälkikäteen kun katsoin kuvia, niin takajalkaa olisi pitänyt vielä leikata ja kyljessä on tupsu Turkin alta paljastui taas erinomaisen kropan omaava toy, jolla on kaunis kuono, hyvä takaosa ja lähes kaikki hampaat suussa 9 vuoden iästä huolimatta!
Tässä Manta, Froggies Cheerful Angel
Tampereen näyttely kera Kekun
Tänään oltiin sitten Kekun kanssa Tampereen näyttelyssä. Mennessä ja tullessa meillä oli kaksi koiraneitoa omistajineen kyydissä. Pelkäsin, että kuinkahan käy, onko matka pelkkää piipitystä, mutta ei, poika osasi matkustaa ihan hiljaisesti. Kyydissämme oli Bambi ja Mindy. Näyttelypaikalla sitten oli juoksuinen äiti ja sisko. Näytti ihan kuin sisarukset olisi tunnistaneet toisensa, silloin kun eivät vielä olleet niin haju etäisyydellä, hajun saatuaan Jekulla oli ihan jotain muuta mielessä. Juoksuhajuista huolimatta Jekku lepäsi rauhassa uusissa rattaissaan, eikä murtautunut sieltä ulos, vaikka tyttöjen häkit oli ihan vieressä.
Ennen kehää kävin treenaamassa tyhjässä kehässä ja pojalla ei juuri ollut korvia, eikä namit maistuneet lainkaan. Mutta kun kehä alkoi oli käsissäni se tuttu Jekku joka viiletti tukka hulmuten kehässä ja seisoi upeasti tuomarille namia haluten. Jekku pärjäsi hyvin saaden ERInomaisen (9 koirasta vain 4 sai tuon arvosanan) ja oli ikäluokkansa 4.
Esitin kehissä taas musta Zita nartun. Omasta mielestäni tämä narttu toimi todella hienosti kehässä, vauhtia oli paljon enemmän kuin viimeksi. Jossain vaiheessa tajusi omistajansa olevan samassa kehässä ja lähti pyrkimään sinne . Pitkään sain siltä pimitettyä moisen. No tyttö pääsi ikäluokkansa neloseksi, samaa ikäluokkaa taisi olla yli 10 kehässä alunperin (joista 4 aina vain sijoitetaan).
Tuomari: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa
Hyväkokoinen, hyväluustoinen uros. Selvä sukupuolileima. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman ulkonevat silmät. Lyhyt kaula. Hyvä selkä ja häntä. Hyvä rungon syvyys. Suorahkot lapakulmat. Liikkuu riittävän pitkällä askeleella. Hyvä karvanlaatu.
ERI, JUK-4
Tässä videossa kehässä on Jekun äiti Ibiza (Valanyan Ibiza Hippie), ihanan reippaasti ja innolla menee.
Elossa vielä ja pentupohdintaa
Hitaasti hiipi tajuntaani, että Naomi on nyt joka tapauksessa parantumattomasti sairas ja voi olla että se porskuttaa tuossa vielä vuosia tai sitten vain kuukausia. Alkaa tuntumaan, että mulle ei kannata myydä koiraa, en saa pidettyä niitä elävän kirjoissa vanhoiksi (Roosa lopetettiin 5v, Wilma 7v, Pilvi 8½v, Ilo 3v), vaikkakin kaikki on lopetettu ihan syystä.
Mutta kun nyt Naomi ei ole kuollut äkkikuolemaa näinä parina päivänä, niin eiköhän se nyt jonkun aikaa tässä vielä pyöri. Nyt se on vaan käynyt pihamaalla itsekseen tepsuttelemassa, eikä osallistu enää kunnon lenkityksiin. Nyt pitää vaan seurata, että onko se väsynyt silti vai piristyykö. Sillä pieni epäilys lääkärillä oli, että kun Naomi ei piristynyt kilpirauhaslääkityksestä, että tämä sydän on voinut vaivata jo silloin ja väsyttää. Naomihan nukkuu ne ajat milloin ei syö, kerjää tai lenkkeile . Mutta mistä näitä tietää, pelkkää arvailua. Kiitän kyllä onnea, että käytiin tuolla uudessa lekurissa, vaikka se on vähän kalliimpi, vanhassa ei ois välttämättä edes sydäntä kuunneltu (ja kun mietin, niin en ole varma onko sitä verikokeen otossa kuunneltukkaan viime aikoina…).
Pentukuume on vaivannut minua viime kuukaudet. Tuo on ihan pirullinen vaiva ja sitä pitää aktiivisesti torjua. Mutta Naomin terveystulokset saivat miettiliääksi. Sitten kun koiran aika on, niin onko se sitten kumminkaan harjakoira. Tykkää rodusta hirmuisesti ja mielestäni se sopiikin minulle hyvin luonteeltaan, mutta tuo terveystilanne ei hetkellä oikein parhaimmasta päästä. Tarkkaan pitää katsoa yhdistelmiä, mitä sieltä takaa tulee. Ja harmikseni kahden kiinnostavan pentueen suunnitelmat kaatuivat viime metreillä (eli näitä himoitsemiani pentuja ei tule). Sitten on vielä se, että iso pelko on poikien välisestä kilpakusemisesta sisätiloissa, etenkin harjakoirilla tätä riittää. Jeksu on sisäsiisti ja en todella halua, että se aloittaa mitään kuseksimisia. No tätä samaa on pienissä villakoirissa ja pienissä koirissa ihan yleisestikkin… Noh pitää katsella ja tutkailla taas näyttelyissä mitkä viehättää, mutta aina taidan kallistua lopulta sinne villakoira-harjakoira akselille… Joka tapauksessa, vielä ei ole aika pennulle, Jekun pitää kasvaa ja saada vähän aivoja ja ikäeroa seuraavaan urokseen, jottei tarvitsisi mitään arvojärjestysjuttuja tapella. Mutta ainahan nämä mielessä pyörii…
Jekku haisee nykyään usein pissalle, kun jalkaa nostaessa on helmakarvat jo kasvaneet niin pitkiksi, että saavat suihkun. Kokeilin tuollaista klipsua ja se toimikin, mutta heti seuraavalla ulkoilulla unohdin laittaa klipsun
Elossa
Naomin sydämessä vikaa…
Käytiin tänään kilpirauhasen kontrolliverikokeissa ja sydämen kuuntelussa löytyi sivuääni. Naomille suositeltiin sydänultraa, koska ääni oli epätavallinen. Saimme ajan samalle päivälle, onneksi. Sydämessä oli pientä virtausvuotoa vasemmalla eteis-kammio läpissä ja läpän reunat rosoiset. Sydämen koko oli normaali ja supistuvuus normaali, joten ei aiheuta vielä vajaatoimintaa eikä siihen tarvitse lääkitystä. Vasemman kammion seinässä muutos, seinän paksuuntuma, trombi tai kasvain. Suurin oletus kasvaimesta, koska seinämässä kiinni. Huomasin sen ominkin silmin, näytti yllättävän isolta sienenmalliselta möykyltä, joka liikkui sydämen tahtiin. Lääkäri konsultoi vielä muita kokeneempia lääkäreitä, tulokset ensi viikolla.
Jos trombi niin ainut lääkitys on aspirin. Jos kasvain, suositteli keuhkokuvia ja oireiden mukaista mahdollista hoitoa. Lähinnä siis etsitään onko levinnyt ja kuinka paljon.
Jos on trombi ja jos lähtee liikkeelle, loppu voi olla nopeakin, jos juuttuu jonnekkin pahaan paikkaan. Samoin jos kasvaimet levinneet ympäri ämpäri.
Ei enää rasittavaa liikuntaa, stressiä tms. Naomi saa elää kissanpäiviä auringossa köllötellen… Jos olo käy tuskaisaksi, niin päästämme Naomin pois. Tuo kilpirauhas sairaus aiheuttaa sen, että en lähde enää pitkittämään minkään muun taudin osalta.
Seisojasta noutajaksi.
Yllättävän hyvin Pupu on pärjäillyt, vaikka on ollut tuo tukka pois. Vain ekoina päivinä ja hyvin kylminä aamuina, on tarvinnut vetää haalari päälle. Pupulle mulla onkin ollut tuollainen Hurtan vanha haalari kirppikseltä löydettynä. Muuten kiva, mutta pidempään ollessa päällä hankautuu ja tulee sähköiseksi. Ehkä se pitäisi pestä jollain huuhteluaineella… meillä vaan ei moisia ole käytetty vuosiin. Turkki on jo jonkin verran kasvanut, sileäkarvaisesta saksanseisojasta aletaan muuttua pikku hiljaa kiharakarvaiseksi noutajaksi… Ja kohta ollaan jo ihan villakoira.
Pupu on saanut autossa uuden paikan. Ennenhän Pupu oli takakontissa ja haukkui sieltä kaikki ohikulkijat. Haukkupanta tätä hieman hillitsee, mutta usein unohdan ottaa koko pantaa mukaan. Niinpä pari ajelua on nyt menty etupenkin jalkatilassa. Pupu on niin pikkuinen, että sillä on hyvin tilaa tuossa ja mikä parasta, siitä ei näe haukkua ketään.
Pupu ja haalari, vain kaulus on hieman liian iso.
Pupun uusi autolla matkustamispaikka… Ilme kertoo kuinka paljon Pupu paikasta tykkää
Mietin joskus kuinka pieni Roosa olikaan… Se oli tosi pieni, kun Ilokin oli pieni, mutta sillä oli isompi panta. Tässä koirien aikuispannat vasemmalta: Roosa, Ilo, Jekku, Pupu ja Uni.
Jokainen pieni tyttö tarvitsee luotettavan koiran, jota voi taluttaa. Naomi on tuollainen <3
Käymme aika usein kipaisemalla pienessä kyläkaupassamme koiralenkin ohessa. On ollut mukavaa huomata, että koirat ovat oppineet odottamaan ulkopuolella ne muutamat minuutit ihan hiljaksiin. Tosin ennen tiesi, ettei niitä ole varastettu, niin kauan kun haukku kuului
Juli nelivarvaskilpikonna aloitti ulkoilukauden jo pari viikkoa sitten.