Bertta kadoksissa!
Tuttuni 10kk harmaa isovillakoira Bertta on ollut jo monta päivää kadoksissa Mikkelissä. Se säikähti naapurin koiran hyökättyä päälle ja pääsi karkuun hihna perässään. Berttaa jäljitettiin monta päivää, jäljet löytyi, mutta koiraa ei tavoitettu. Nyt liikkuu myös huhu, että Mikkelin ratapihalta olisi otettu hihnallinen koira kiinni, mutta kukaan ei ole palauttanut sitä minnekkään… Ei tiedetä onko se Bertta, mutta asiaa selvitellään… Tässä vielä uutinen Bertasta:
ILTALEHDEN UUTINEN BERTASTA tässä linkissä
*********************************************************
Pakkasta!
Nyt on pakkasia riittänyt. Edelleenkään Jekun ja Pupun vauhtia se ei hidasta. Mittari näyttää -20′C ja nämä kaksi painelee lenkillä, niin kuin ei mitään. Vasta eilen illalla -25′c sai Jekun jo hieman nostamaan koipiaan. Naomista sen sijaan tulee ihan jalaton noissa lukemissa, ensin menee käyttökelvottomaksi yksi jalka, sitten seuraava ja lopulta pitää könkätä hirveää vauhtia ovelle, että pääsisi sisälle. Asiansakkin neiti tekee vajaassa minuutissa, jotta ei paleltuisi.
Nyt on onneksi luvattu lämpimämpää, mikä tarkoittaa sitä, että Pupu pääsee viimein pesuun ja trimmaukseen, ihana saada tuo risuparta pois 
-20′c lenkillä ja kahdella tyypillä ei tunnu missään.
Voisi vaikka alkaa leikkimään!
Naomin mielestä tässä ei ole mitään järkeä!
Äkkiä sisälle takkatulen lämpöön!
Hei, kuuraparta, Pupu lenkin jälkeen jäisessä parrassaan
Karvaturpia ja karvakorvia
Karmaiset pakkaset tulivat ja jouduin nyt siirtämään Pupun pesua. Se on hirmuinen karvaturpa viikon parrassaan, mutta en mä raaski sitä ajella, ettei naama jäädy, puhumattakaan tassuista. No ensi viikoksi on luvattu lämpimämpää, kuin tämä -19 ja kova tuuli, joten josko sitten Pupukin pääsisi pesulle ja trimmiin. Kivasti sillä onkin taas tukka kasvanut.
Jekun kohdalla on pitänyt miettiä noita korvia. Nyt pakkasilla ajellut ohuet korvat paleltuvat herkästi. Kokeilimme pipoa, mutta ei se toimi, se vääntää korvia niin, että ne alkavat lupottaa. No nyt kasvatin niihin karvoja hieman ja nyt ne sitten lupottaa senkin takia… Pieni pelko on, että nuo korvat ei jää pystyyn lopullisesti, 1,5 viikon karva korvassa, joka on pysynyt pystyssä jo yli kuukauden, aiheuttaa kumminkin korvan tipahtamista. Toinen korva on vielä epävakaampi… Yritän toki ne pitää kaljuna kunhan pakkaset menee, mutta jos ne tippuu, niin ei siinä auta muu kuin kasvattaa karvat ja Jekusta tulee luppakorva Naomin tapaan. Tai no, Naomihan nosti nuo korvansa 5 vuotiaana ja on nyt semmoinen puoliluppa
Naomilla oli tuossa pari parempaa päivää, mutta nyt pakkasten myötä tuli vähän hiipumista. Naomi leikki hulluna Jekun kanssa muutamana iltana.
Kuukauden parta, varsinainen Ransu.
Leiki mun kaaaaaa….
Okei…
Ja sit mentiin, kamerakännykkä ei pysynyt mukana.
Piloillaan tehty kuva miltä Jekku näyttäisi luppakorvaisena… Aika hassun näköinen (Kuva Royalette’s Photography)
Porukalla pihamaalla
Kun oli kaunis ilma, ilkoulutin lenkin päätteeksi kameraakin koirien kanssa pihamaalla. Jekku ja Pupu riehuivat odotetusti, mutta nyt Naomikin innostui kuin vanhaan hyvään aikaan, vaikka Pupukin oli mukana. Naomi vahti juoksijoita ja tilaisuuden tullen teki hyökkäyksen Jekun kimppuun. Oli ihana nähdä sitäkin muutakin, kuin tärisemässä pihamaalla. Jekku keksi pihamaalta poikien tekemän luolan ja sieltä käsin teki juoksupyrähdyksiä sekä hyökkäyksiä Pupun kinppuun.
Naomin kanssa saa nykyään olla varovaisempikin. Sehän hyppii nykyään jo tulijoiden päälle, mutta lenkkeillessäkin se ei enää kierrä arkana muita koiria. Kun sillä on flexi, niin se yrittää mennä muiden luokse vaivihkaa. Yhtenä päivänä päästin sen pisulle irti tuohon etupihalle ja se veti semmoset laukkaympyrät, että mä jo aloin pelätä, että juoksee tielle. Mutta onhan se silti rauhallinen ja tottelevainen, tuossa kun kahdestaan oltiin, en olisi hämmästynyt vaikka se olisi alkanut puhumaan minulle, niin se tuntuu toimivan kuin ajatus.
Pupu tekee Jekusta selvää…
Ensin menee oikein, Pupu edellä lelu suussa ja Jekku jahtaa…
Mutta voisko joku kertoa Jekulle, että homma ei mene niin, että jahtaaja ohittaa jahdattavan
Pupu ja jekunraato
Naomikin innostui kirmailemaan pihalla, haalarista huolimatta.
Neiti niin töpäkkänä valmiina uuteen hyökkäykseen.
Hyökkäykseeeeeeeeen!
Ja mikä oli rotu? Pomerian? Pakkasella Jekun karvat pörhistyvät…
Joo, on sil ihan kaikki muumit laaksossa…
Ja äkkiä karkuun ja sukellus onkaloon.
Hähhähhäää, etpäs saa kiinni.
Jekunraato
Jekun Turku kuvia
Löytyi muutama kuva Jekusta Turussa 
Videoita Turusta
Jekku oli päässyt Marin videoille, joten tässä 3 pätkää Jekusta Turussa
Ensin puolet junnupojista yhdessä (oli niin monta, että juoksivat kahdessa osassa).
Sitten Jekun yksilöarvostelu
Paras junnupoika kisa
Ja viimein paras uros, jossa Jekku selkeästi muisti mitä piti tehdä
Turkkunen näyttely
Tänään lähdettiin Kekkusen kanssa kahdestaan Turun näyttelyyn. Huomaa, että herra on 11kk ja äijämäisyys alkaa nousta. Narttuja katseli ja pojille piti vähän yrittää pullistella. Hieman poikaa toppuuttelin, jätkä kun alkoi pullistelemaan myös bernhardinkoiralle . Kehässä poika oli jotenkin ensin vähän pihalla, ei tiennyt menisikö muita katsomaan vai mitä tässä pitäisi tehdä. Näyttelyyn keitetyt maksat ei oikein maistuneet, kun hulina kiinnosti enempi. Juokseminen maistui taas ja poika veti hirmuisella vauhdilla kehää ympäri. Tuomari piti Jekusta, mutta selänpäällä makaava häntä, tiputti Jekun junnu kakkoseksi. Tulos oli kumminkin hyvä, Jekku ja ykkönen oli ainoat erinomaisen ja SA:n (sertifikaatin arvoinen) saaneet ja näin saivat “pääsyliput” paras uros -kehään.
Tuomarointi oli tänään muuten mielenkiintoista. Alkuperäinen tuomari oli perunut tulonsa ja rotu oli jaettu kahdelle tuomarille. Yleensä jaetaan urokset toiselle ja nartut toiselle, mutta tänään pennut ja juniorit oli toisella ja loput toisella, niinpä Jekkukin päästessään jatkoon pääsi myös tämän toisen arvioitavaksi. Ennen paras uros kehään pääsyä, tämän toisen tuomarin pitää hyväksyä toisen tuomarin antamat Sa:t. No tämä hyväksyi pojat ja pääsimme paras uros kehään, jossa ei sitten menestystä enää tullut. Mutta hyvä tulos silti tältä päivältä ja paras uros kehässä Jekkukin kiinnostui jo nameista ja toimi niinkuin aikaisemmin, eli hirmu hyvin.
Tuomari: Robert Dunlop, Iso-Britannia (PU-kehän tuomari oli Jocelyne Gagne, Kanada)
very well balanced dog, lovely head shape &balance,well chiselled cheeks, eyes sligthly round, well set, exellent ears, well-arched neck, sloping into well-angulated front, nice bone, good feet & depth of chest, level topline, well-rounded croup, well muscled, tailset very low which spoils his outline in movement, presented very well, moved ok
hyvin tasapainoinen koira, kaunis pään muoto ja tasapaino, sileät posket, silmät hieman pyöreät, hyvin sijoittuneet, erinomainen korvat,hyvin kaareutunut niska, joka “sulautuu” hyvin kulmautuneeseen etuosaan, kiva luusto, hyvät jalat ja rinnan syvyys, tasainen ylälinja, hyvin tasapainoinen lantio, lihaksikas, hännänkiinnitys hyvin alhainen, mikä pilaa ääriviivat liikkeessä, esitetään hyvin, liikkuu ok
ERI, JUK-2 SA
Omaa kameraa ei ollut mukana, toivottavasti oltais osuttu jonkun muun kameraan tai muuten alla oleva kuva jää ainoaksi
Aito jalaton harjakoira, ei tule ikävää jalkavaihetta kasvussa…
Naomin vaatekaappi
Nyt kun Naomilla on tukka lyhyenä, neidillä pitää olla usein vaatteita. Naomi on sen verran kylmän arka tuon tautinsakin takia, että huppari on yleensä päällä sisälläkin. Ja jos ei ole, neiti yleensä nukkuu koirahuoneessa, jossa lattialämmitys… Mieluummin pukee koiran ja se voi olla muiden seurassa. Vaatteet on myös etu Jekun kanssa leikkiessä, Jekun hampaat eivät pureudu nahkaan vaan vaatteeseen
Naomin eniten käytetyt vaatteet: (vas)Velour/trikoo vuorinen ruskea puku, noppa gollege, joka juuri ja juuri menee, Pompan mantteli (hitusen liian iso, mut ei se oo niin nuukaa), syntymäkodista mukaan saatu verkkaripuku, kirpputorilta ostettu Hurtan vanha ulkohaalari (vedenpitävä kangas/fleece). Vielä pitäis katsella löytyiskö fleecehaalaria ja paitaa sekä kunnon toppahaalaria.
Naomin asenne gollege